Nyt oli onni onnettomuudessa, Olimme äitini ja veljen poikani (5v) kanssa ajamassa jyväskylästä vehniälle laukaaseen. Tarkoituksena oli tehdä pikainen reissu palauttaa veljen poika kotio kun oli ollut meidän tykönä yötä, mutta toisin kävi...
Käännyin Lidlin tieltä Toivolan tielle, joka oli aivan jäässä ja johon ei mahdu kuin yksi auto ajamaan kerrallaan. Olin juuri saanut vaihdettua kakkos vaihteen päälle kun huomasin vastaan tulevan auton kurvasevan todella kovaa vauhtia (tien kuntoon nähden) mutkan takaa eteen. Saman tien tuli hyppy jarrupolkimen päälle, ja toivominen auton pysähtymiselle. Oman auton sain pysähtymään mutta vastaan tullut automaatti posti auto ei niin vain pysähtynytkään vaan jatkoi kylki edellä meitä kohti, aika tuntui todella pitkälle todellisuuteen nähden, mutta liian lyhyelle saadakseni pakkia päälle että kerkeisin alta pois. Mieleeni tuli huutaa veljen pojalle että silmät kiinni tai pidä kiinni mutta en saanut sanoja suusta ulos kun tuijotin vain auton perää joka läheni keulaa ja silloin rysähti! Ensimmäiset 5sekunttia oli kamalimmat, Heti viereeni vilkaistuani näin äiteen olevan kunnossa mutta, takanani istunut 5v poika oli hiljaa en nähnyt häntä peilistäni enkä saanut käännyttyä niin että näkisin, pääsin autosta ylös ja helpotuksekseni kuulin pojan äänen ja kuulin että hän on kunnossa. Ja samalla näin vastaan tulleen auton kuskin joka piteli päätään ja käveli huojuen autosta ulos. Aloin tiedustelemaan tarvitaanko ambulanssia ja naisen puhe oli niin sekavaa (paniikin takia) Että menin kauemmaksi soittamaan ambulanssia ja poliiseja samalla kun äiteeni jäi kahtomaan että poika ja nainen ovat kunnossa, selitykseni puhelimeen siitä missä olen oli vaikeaa, sillä en saanut mihin alueeseen paikka kuului, sanoin kaikki mitkä tulivat mieleen "Jyväskylä!..ei..Tikkakoski!..ei" sitten löytyi "Laukaa laukaa tämä on" ja sieltä luvattiin lähettää apua, ja haluttiin puhua vastapuolen kanssa. vein puhelimen hänelle ja lähdin varoittamaan muita risteyksen luokse etteivät kaahaile tielle. Ensimmäisessä paikalle saapuneessa autossa oli armeijan palomies, joka meni vastaan tulleen naisen luo sitten paikalle ilmestyi ambulansseja ja iso armeijan auto, tilannetta alettiin puimaan, aloin itse vasta tajuta että "noniin apu tuli nyt voin istua" Pääsin auton penkille ja purskahdin itkuun en kivusta tai pelosta vaan onnesta että kaikki rakkaani olivat kunnossa, silloin luokseni tuli ambulanssi mies joka alkoi kyselemään että mihin minua sattuu jankutin kauan että " ei minuun satu vaan siihen vastaan tulijaan" hän viimein ymmärsi, itku ei ollut kivusta, sitten tuli palomies joka syöksyi takapenkille ja tarrasi minua niskasta ja hoki " kaikki on nyt hyvin, ei mitään hätää, pidän vain kiinni ettei satu pahemmin tai niska vaurioidu liikuttelusta" sitten iski paniikki ja ahdistus että miksi minun kimpussani ollaan, "ei minuubn satu" sanoin, mutta mies vain piti päätäni paikallaan ja toinen palomies tuli niskatuen kanssa viereeni ja alkoi asettelemaan sitä kaulani ympärille taas sanoin "ei minuun satu ei sitä tarvitse, onko muut ja vastaantulija kunnossa?" Palomiehet eivät osanneet vasta vastaantulian kohtaloon sillä hän oli ambulanssissa. Tilanne alkoi avartua entistä enemmän, minun auton keulan vasen kulma oli rikki Valo, vilkku puskuri ja kylki. Vastaantulleen takarengas, vanne ja lokasuoja olivat rikki, Poliisit saapuivat paikalle ja selvisi että Vastaan tulia oli syyllinen, liian kovan vauhdin takia jotka voitiin päätellä jäähän jääneiden jarrutusjälkien ja kuljettajan kertomuksen mukaan, hän korvaa kaiken, taas helpotti oloa kun ei itse joudu raha ongelmiin, vaikka se onkin todella pieni juttu siihen nähden että jos joku olisi loukkaantunut todella pahasti. Jälkeenpäin sain tietää, että vastaantulijalla ei ollut turvavyö kiinni, auto oli postelijoonin ja kaikki postit olivat levinneet pitkin poikin autoa. Vaikka se Turvavyö (ns.Turhavyö) tuntuu tympeltä pitää kiinni niin se useimmiten suojaa kuten tässäkin huomattiin muut pääsivät pelkällä niskasäryllä kun taas vastaantulia ilman turvavyötä sai ikävät iskut päähänsä.
Olen todella onnellinen siitä, että kaikki ovat nyt kunnossa myös vastaan tullut autoilia selvisi ilman pahempia vammoja ja olen todella onnellinen siitä että ajo-opettajani jaksoi jankuttaa minulle turvaväleistä, jarrutusmatkoista ja tilanne nopeuksista, onneksi hän ajatti minulle viimesimmät ajotuntini, ilman sitä olisin voinut olla autoni kanssa pahemmin lytyssä Loppuun muutama kuva tapahtuneesta, sininen ford on minun autoni (rekisteri kilvet on sutattu)
Ja liitteenä netti KSML
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/autoilija-ei-kayttanyt-turvavoita-kolaroi-ja-joutui-sairaalaan/2008046
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti